Mansikkavaras

Pari viikkoa sitten kysyin yksi päivä puolisolta, oliko hän syönyt amppelimansikat. Ne oli kadonneet niin siististi kokonaisina, niin ihmettelin. Lintujen jäljiltä on yleensä jokin nokittu tynkä vielä jäljellä, jossei kiinni kasvissa, niin maassa tai terassin kaiteella.

Hänen veikatessa syylliseksi oravaa, vastasin epäilevänä, että olisi me varmaan se bongattu jo. Ei mennyt kuin pari päivää, niin johan se orava nähtiin itse teossa. Siellä se tyytyväisenä pisteli poskeen jopa vähän raa’atkin mansikat.

Sitä on saanut itse siis vain haaveilla mansikoista piirtopöydän äärellä, kun ne menee niin nopeasti parempiin suihin, ettei kypsiä ehditä näkemäänkään.

Alta näet 5 sekuntiin tiivistettynä mansikkakuvituksen kerrokset. Se välivaihe, jossa ne näyttävät hetkellisesti homehtuvan, on valokohtien lisäämistä. Läpikuultavuus täytyy vaan aina säätää kohdilleen, jotta efekti tekee marjoista homeen sijasta houkuttelevia.